Kuntavaaliehdokkuus

Miksi lähdin kuntavaaliehdokkaaksi?

Voisin vastata tähän kahdella tapaa, joista kumpikin on täysin totta. Yksinkertainen vastaus on, että minua pyydettiin. Kyllä, minuun otettiin yhteyttä suoraan puoleen suunnalta, tosin Raisiosta, jossa yritykseni toimipiste on. En tietystikään turkulaisena voinut vastata kutsuun myöntyvästi, vaan keskustelu siirtyi Turkuun. No tuliko minusta kuntavaaliehdokas vain koska minua pyydettiin, ja miksi pyydettiin alkuunkaan? No ei ole näin yksinkertaista, se taisi olla vain oikealla hetkellä tullut mahdollisuus. Pidempi vastaukseni on siis ihan jotain muuta.

Vuosia sitten eräs asiakkaani mainitsi hieman kieli poskella vitsaillen, että olisin hyvä poliitikko. Naurahdin, vaikka pitkien keskustelujemme pohjalta tiesin mitä hän tarkoitti tällä. Enkä kokenut ajatusta ollenkaan kaukaisena, ehkä siinä elämäntilanteessani kuitenkaan ollut kovin tärkeä tai suuresti kiinnostusta herättänyt ajatus. Joskus ajattelin olevani kovin impulsiivinen ihminen, no nyt ajatellen, enpä kyllä taida olla kovinkaan monessa asiassa oikeasti sellainen. Ajatus siis jäi jonnekin takaraivoon kytemään ja kasvamaan.

Usein olen saanut itseni kiinni sellaisesta hyvin suomalaiseen mieleen istuvasta vähättelystä itseäni kohtaan.

"No en kai nyt minä, olen vain tavallinen ihminen".

Miksi en? Miksi en voisi asettua ehdolle, miksei minulla voisi olla hyviä näkemyksiä, ajatuksia ja annettavaa?

Puolueeni siis näki minussa potentiaalia (myös pikkulinnut olivat laulaneet). ❤️️

Olen elänyt, kokenut ja nähnyt, ennenkaikkea kasvanut ihmisenä. Olen valtava kokemusperäisen tiedon pankki, sekä omien kokemusteni kautta, perheeni ja läheisteni kokemusten kautta, mutta myös satojen ja tuhansien asiakkaideni kautta. Millaisia keskusteluja olenkaan käynyt asiakkaideni, tai oikeammin potilaideni kanssa. Vaikka pääasiallinen työni onkin jotain muuta, kuin tuo keskustelu, se on silti osa sitä ja onneksi niin. Joskus joku on vitsaillut poistuessa vastaanotoltani, että pitikö terapiasta maksaa erikseen, eikä näin ole käynyt vain kerran tai kaksi. En missään nimessä toimi terapeuttina, mutta on varmasti terapeuttista ja puhdistavaa puhua ihmiselle, joka on empatiakykyinen, jolla on valtavasti elämänkokemusta ja on tietysti myös vaitiolovelvollinen. En anna suuria elämänneuvoja, toimin enemmän peilinä, kuuntelijana ja annan potilaalle itselleen mahdollisuuden löytää ne omat sanat ja ajatukset, joista usein sitten jo löytyykin ratkaisut. 

Näiden kaikkien keskustelujen kautta olen saanut rikastuttaa itseäni muiden kokemuksilla, hyvillä ja huonoilla. Aiheeseen liittyen siis olen saanut ensikäden kokemustietoa monista kuntamme ja alueemme asioista, hyvistä puolista, mutta myös ongelmista, erilaisista muutoksista ja usein myös peloista, joita me kaikki kohtaamme kenties viikottain tai päivittäin.

Miten julkinen terveydenhuolto tulee toimimaan tulevaisuudessa?

Millaisesssa kouluympäristössä lapsemme kasvavat?

Saamme me tai lapsemme esimerkisi tarpeen vaatiessa riittävää apua ja riittävän nopeasti mielenterveysasioissa?

Toimivatko vammaispalvelut tai lapsiperheille suunnatut palvelut riittävän hyvin?

Tulemmeko toimeen matalapalkka-alojen palkalla tai paremmallakaan palkalla ja toimiiko tarvittavat tukijärjestelmät oikein?

Miten turvaamme toimeentulon ja tuemme työllistymistä?

Listaa esiin nousevista huolista voisi jatkaa loputtomiin, itsekin kuulun näihin hyvin huolestuneisiin ihmisiin. Enkä voi enää istua sohvalla sivusta katsoen huonovointisuutemme lisääntymistä ja yhteiskuntamme syöksyvää alamäkeä, siitä huolimatta, että olemme sitä maailman onnellisinta kansaa taas, tai edelleen. Näistä syistä mm. minulla itselläni on sisäinen halu tähän. On aika toimia!

Muistathan sinäkin toimia ja äänestää omaa ehdokastasi.